Sikojen hyvinvointi ja terveys
Vain terve ja hyvinvoiva sika on tuottajalle kannattava. Ruokinta-aika on paras hetki tarkkailla sikojen terveydentilaa. Terve sika menee reippaasti kaukalolle ja syö hyvällä ruokahalulla. Sikojen mahdolliset jalkaongelmat huomaa, kun ne hakevat omat paikkansa kaukalolta. Kun paikat on löytynyt, tarkistetaan sikojen tasakokoisuus ja saparot. Terve sika myös viihtyy ruokakaukalolla, eikä lähde sieltä pois parin suupalan jälkeen.
Sikojen monipuoliset virikkeet
Sikojen "kiinteinä" virikkeinä meillä on aitaan kiinnitettyjä kuormaliinoja, köysiä ja koivupalikoita. Näiden lisäksi sioille jaetaan päivittäin karsinan lattialle joko olkea tai säilöheinää. Kuivikkeena käytämme kutteria, jota myös annetaan päivittäin. Tämän lisäksi siat saavat aika ajoin sanomalehtiä luettavakseen.
Karsinan nurkassa olkikasaa tonkimassa
Virikeköysien kimpussa useamman sian voimin
Sikojen sairaudet JA NIIDEN HOITO
Ontuminen on yleisin syy, miksi meillä sikoja lääkitään. Vaikka ruokakaukalotilaa riittävästi onkin, niin ruokinta-aikaan kaikki siat haluavat sen parhaan paikan eli ruokakaukalon keskipaikan, johon rehu tulee ensimmäisenä. Tällainen ruokapaikkakinastelu saattaa aiheuttaa lääkitystä (kipulääke ja antibiootti) tarvitsevia venähdyksiä. Myös synnynnäiset jalka-asentovirheet saattavat aiheuttaa isommilla sioilla ontumista.
Karsinakaverin hännännäpsintää meillä ilmenee vähän. Sioilla, niin kuin meillä ihmisilläkin, on kausi-influenssansa ja keuhkotulehduksensa. Kun tauti alkaa sikalassa leviämään, aiheuttaa se eläimillekin huonoa oloa, joka saattaa purkautua kaverien häntien näpsintänä. Näpsijä on usein karsinahierarkian alistetuin ja yleensä myös pienin sika, joka jostakin syystä juuri sinä päivänä "menettää hermonsa". Ruokkijan toiminnan haasteet aiheuttavat myös "varpasillaan oloa" lisääntyneen hännänpurentariskin takia. Paras keino saada hännänpurenta loppumaan heti alkuunsa on tapauskohtaisesti siirtää joko purijasika tai sen kohde sairaskarsinaan, laittaa häntään pahanmakuista hännänpurennanestoainetta ja antaa muutaman päivän ajan karsinaan sekä kivennäis-merisuolaseosta että sanomalehtiä. Karsina-aitaan voidaan vielä laittaa lisäleluksi esim. Mehukatti-kanisteri roikkumaan.
Lääkekirjanpitoon (vas. kuva) merkitään lääkityksen aloituspäivämäärä, lääkittävän eläimen karsina, kuka on lääkkeen meille luovuttanut, kuka on lääkityksen meillä aloittanut, lääkkeet ja annostukset, lääkityskerrat rukseilla, varoajan päättymispäivä ja lääkityksen syy.
Sikalan värikoodit
Sikalassamme työskentelee useampi ihminen, joten lääkityskirjanpidon ja -käytännön tulee olla selkeä ja yksinkertainen. Jokaisen lääkityskerran jälkeen vedetään sian selkään vihreällä spraymaalilla poikittainen viiva. Kun lääkitys lopetetaan, vedetään pitkittäinen viiva. Näin siasta nähdään heti, kuinka monta kertaa sitä on lääkitty ja onko lääkitys jo lopetettu.
Punainen merkki sian selässä kertoo, että sitä on jostakin syystä erityisesti tarkkailtava (esim. ollut ruokahaluton, liikkunut jäykästi). Sininen pitkittäinen viiva sian selässä kertoo, että sika lähtee seuraavassa kuormassa teuraaksi. Sininen täplä sian niskassa kertoo sian lähtevän kahden viikon kuluttua teuraaksi.
Sairaskarsina
Mikäli sika ei pärjää muiden joukossa, tarvitsee enemmän tilaa liikkuakseen ja omaa rauhaa, se siirretään sairaskarsinaan. Meillä on tapana päästää ontuvat siat sairaskarsinoista käytäville kävelemään. Päivittäinen liikuntahetki lääkityksen ja kavereiden kanssa saa ihmeitä aikaiseksi; askellus parantuu ja mieli virkistyy. Sikaa ei siirretä takaisin alkuperäiseen karsinaansa parannuttuaan, vaan se kasvaa sairaskarsinassa loppuun saakka. Mikäli sika ei parane, tainnutetaan se pulttipistoolilla, tehdään verenlasku ja laitetaan kuolleille/lopetetuille sioille suunniteltuun konttiin odottamaan Honkajoki Oy:n autoa, joka hakee kuolleet eläimet eläinjätteen käsittelylaitokseen.
Lääkittyjä sikoja sairaskarsinassa.
Kuolleiden sikojen säilytyskontti.
Varsinkin jalkaongelmaisille sioille käytäväkävely tekee ihmeitä.