Emäntä, Mustialan AMK agrologi ja kotitalousteknikko, Terhi Harjunmaa-Levonen on kokopäiväinen maatalousyrittäjä päävastuullaan kodin ja lasten lisäksi maatilamme eläinten hyvinvointi ja terveys sekä päivittäiset hoitotyöt, tuotannonseurannat ja pääosa paperitöistä. Emännän harrastuksia kotoilun ja lasten harrastuksiin kuskaamisen lisäksi on hevostelu.

Isäntä, MMM agronomi Juha Levonen käy osa-aikaisesti maatilan ulkopuolella palkkatöissä. Hänen päävastuullaan on peltotyöt ja niiden suunnittelu sekä EU:n aiheuttamat paperityöt. Isäntä harrastaa myös kotoilua työnteon merkeissä.


Perheen lapset (Iida, 2007, Venla ja Väinö, 2009) osallistuvat mielellään vasikoiden ja porsaiden hoitoon. Maatilan töiden lisäksi harrastuksiin kuuluu mm. sulkapalloilu, sellonsoitto, partio ja sählyily.

Virallisessa paperissa lukee beauceron uros Ylhäis Cameron, mutta Kamuksi minua huudetaan. Iältäni olen kuukautta nuorempi kuin perheemme esikoinen, joten kaipa meitä voisi sanoa yhdessä kasvaneiksi. Emäntäni voisi kuvailla minua ”maalaistolloksi ja luonnonlapseksi”. Matkapahoinvoinnin takia en pidä reissaamisesta. Luonnonlapsen tavoin en piittaa hihnoista enkä remmeistä. Minulla on lupa liikkua kodin pihapiirin ja sonnihallin alueilla, joten luvallinen reviirini on sen verran iso, että karkailu ei kuulu tapoihini.

Pohjimmiltani olen arka ja tästä johtuen myös hieman arvaamaton vieraita ihmisiä kohtaan pihapiirissäni. Tästä syystä meiltä löytyy varoituskyltit pihakoivuissa. Vierailijoille suosittelemme varmuuden vuoksi pysymistä autossa, kunnes talonväkeä ilmestyy pihapiiriin.

Kotona minulla on ihan mukavasti aktiviteettia. Paimenkoiran vainuani treenaan päivittäin kissojen, vasikoiden ja sonnien kanssa. On minulle ostettu iso kasa erilaisia lelujakin, mutta ei ne tahdo kestää. Kestävimpiä ovat halot ja reilumman kokoiset letkun- ja köydenpätkät.

Olen Kaneli ja muutin tallikissanpennun roolista maatilalle syksyllä 2015. Oli sitten talvi tai kesä, niin öitäni en sisällä tykkää viettää. Mikään ei voita kunnon yöllisiä ristiretkiäni! Rakkain paikka maailmassa minulle on vasikkalan vintti. Olen mainio hiirikissa, mutta lähiruoan noutoreissuni takapihan omenapuiden linnunpöntöistä, voisi emännän mielestä jäädä vähemmälle.

Minä olen lemmikkieläinten kuopus Musti ja olen asunut tässä perheessä syksystä 2018. Meillä on Kanelin kanssa pientä kissa-hiiri-leikkiä koko ajan, mutta ruokakipolle sentään mahdumme vierekkäin syömään. Minä viihdyn enemmän sisällä ja annan Kanelin hoitaa hiirihommat. Tosin vasikkalan vintti on kyllä minunkin mielestäni mielenkiintoinen paikka.

Olen "tavisjunttia" hieman persoonallisempi suomenhevosruuna Lokson Lennox eli kotoisammin Lennu. Paitsi silloin, kun olen keksinyt pientä piristystä tylsään elämääni, emäntä kutsuu minua tietyllä äänensävyllä herra Lennoxiksi. Muutin Huittisten suuntaan emännän "tätiratsuksi" syksyllä 2012 ja nyt asustelen Stall Nanhialla. Toki olen vuosien varrella tasoittunut ja rauhoittunut, mutta vieläkin emäntä saa vain haaveilla rentouttavista ja hermoja lataavista maastoretkistä kanssani. Joka kisakausi emäntä haaveilee osallistuvansa minun kanssani muutamiin koulukisoihin, mutta maatilan kesätyöt häiritsevät pahasti kouluratsastuksen kiemuroiden esittämistä tuomareille.